Kiireitä ja aurinkoa

Meillä on ollut kotona melkein koko viikon kamala hässäkkä, joka nyt onneksi alkaa olla ohi, ja ensi viikolla voin sen sitten paljastaa. Pää on ollut kyllä niin täynnä tätä yhtä asiaa, ettei muuta juuri ole jaksanut ajatellakaan.







Mutta jotain kerrottavaa on tälläkin kertaa, me nimittäin varattiin syksyksi matka Mallorcan Alcudiaan! Ihanaa päästä taas lämpöön, Thaimaanmatkastahan onkin jo kuukausi. ;) No, pitäähän noiden muidenkin päästä jonnekin ja ilman äitiä niitä ei voi päästää! :D

Lähdemme tuttavaperheen kanssa omatoimimatkalle, lennot varailtiin Norwegianin kautta ja majoitus suoraan hotellista. Kyllä siinä vaan säästää aika paljonkin, ja nyt pääsemme 10 päivän lomalle koko perhe samalla rahalla, joka minulta meni yksin viikon Thaimaanmatkaan. Selvää säästöä! ;)

Iltapalaa iltavuorolaiselle

Mies teki viikonloppuna muutaman vuoron ylitöitä ja eilen tein hänelle vähän paremman iltapalan, kun hän tuli iltavuorosta kotiin. Heti ovella oli vastassa vahva valkosipulin tuoksu, oli kuulemma kuin olisi ravintolaan tullut.

Ja syy oli tämä...

Thaimaanmatkasta asti olen miehelle puhunut moneen kertaan valkosipulileivästä, ja nyt vihdoin kokeilin tehdä sitä itse. Leiväksi olisin halunnut pehmeää patonkia, mutta vehnäpaahto oli hyvää myös.

Ohje on hyvin yksinkertainen, öljyä ja valkosipulia leivän pintaan ja pari minuuttia 250 asteisessa uunissa. H.Y.V.Ä.Ä!

Ensimmäistä kertaa muuten paistoin broilerin filepihvit uunissa, ja nyt en voi ymmärtää miksi en ole tehnyt niin aina!?? Ei käryä, ei palanutta pintaa, ei lieden vierellä seisoskelua. Joskus minusta tuntuu etten ole kovin viisas...

Yksikätinen bloggaaja

Viime yönä sain kainalooni tulikuuman pienen miehen.
Taas. :(
Poika on kipeänä jo kolmatta kertaa kahden kuukauden sisään, inhottavaa kertakaikkiaan.

Täällä me nyt surffailemme sylikkäin kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, kun isosisko lähti mummolaan yökylään.

Muutama päivä sitten löysin tieni kivaan ruotsalaiseen blogiin, HOUSE of PHILIAan. Sieltä löysin unelmakeittiöni!! Kuvaa en viitsi sieltä napata, mutta sitä voi käydä kurkkaamassa täällä.

Valkoista, valkoista, valkoista, kuinka yllättävää. :) Mutta itselleni yllätyksenä tuli tuo tumma kivitaso!

Tähän asti tulevan keittiöni tasot ovat olleet ehdottomasti puuta, joko pähkinän väristä tai tammea, kuten keittiössämme nyt.






Mutta nyt, aivan puun takaa tulivat nämä kivitasot. Ihanat!

Ja kaiken lisäksi, ne ovat selvästi kavereita tämän tulevan wc:n lattian kanssa! Tämä tuli puskista viikonloppuna, mietin minne katosi se beige/hiekka...

Että sellaista on tulossa. Ihan muutaman vuoden kuluttua. ;)

Yksikätinen bloggaaja kuittaa.
Tämä on kohtuullisen hidasta ja puuduttavaa, kirjaimellisesti. :)

Lauantaina lastenvaatteita...

Selailin puolivahingossa löytyneitä lastenvaateblogeja ja tottakai eksyin myös muutamiin nettikauppoihin haaveilemaan.

Meidän lapset puetaan pääasiassa Henkan, Lindexin ja KappAhlin vaatteisiin. Mielelläni ostaisin merkkivaatteitakin, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa ja toisaalta myös lasten iän puolesta se olisi silkkaa hulluutta. ;) Lapset ovat siinä iässä (3,5 ja 1,5) että elämää eletään, kokeillaan ja koetaan, eli sotkua tulee. Harmittaa jo halvempienkin vaatekertojen vuoksi kun jotkut tahrat vaan ei eivät lähde, ja niin vaatteet päätyvät tahroinensa kaapin perälle siltä varalta, että jonain päivänä kaikki muut ovat pesussa, kunnes ne heitetään pois vain parin käyttökerran jälkeen.

Mutta JOS meidän lapset olisivat siistejä, rahallisia enkeleitä, jotka vain istuisivat ja lukisivat kirjaa tai kulkisivat äidin ja isän vierellä karkailematta (eli eivät olisi lapsia lainkaan ;)) , saattaisin pukea heidät tämänkaltaisiin ihanuuksiin... *huokaus*

Pojan asun nyt voisikin ottaa käyttöön, mutta taitaa paita olla vielä vähän liian valkoinen miehelle joka, juuri opettelee syömään ja kuolaa kuin Bernhardilainen. ;)

Nämä asut on Gymboreen mallistoa.


Toinen merkki, jota olen aiemminkin ihastellut on Cupcake.

Tähtitakki pojalle olisi suloinen kuin mikä!

kuva: www.lakritz.fi

Ja tytölle tämä ihastuttava Gapin Trench Coat!


kuva: www.asos.com


Asoksella on muuten kivoja vaatteita aikuisillekin, mutta ne jätän toiseen kertaan.

Leppoisaa lauantaita! :)

Dallaspullaa pakkaspäivän ratoksi

Kyllä meidän perheelle riittää jo nämä pakkaset, kiitos. Niin kiva kun se onkin väliin olla sisällä ja tehdä "sisäjuttuja", kaikki olisi kiva tehdä oman valinnan mukaan, ei Pakkasukon sanelemana.

Eilen me innostuttiin lasten kanssa leipomaan. Aloitin leipomisen kanelipullat mielessäni, mutta ennen kriittistä vaihdetta poikkesin kuitenkin googlettamaan dallaspullien ohjeen ja kerrankin löytyi kaikki ainekset valmiina kaapista! Sen verran meni pähkäillessä ja ruokaillessa aikaa, että pullataikina yritti jo karata. :)

Mutta pullat onnistuivat oikein hyvin, ja hyviäkin olivat. Onneksi oli illaksi jumppa varattuna. ;)

Tässä vielä täytteen ohje, taikina on ihan tavallinen pullataikina.



DALLASPULLAT

100 g margariiniä

200g maitorahkaa

1dl sokeria

n.1dl vainilijakreemijauhetta


Tämä annos riitti puolikkaaseen taikinaan.

Tyynyä ja pussukkaa....

Ostin aikaisin syksyllä pellavakankaita sohvatyynynpäällisiä varten, ja nyt jo tein niistä tyynyt! ;)Kesken ompeluksien silmiini osui Tilda-kirja ja nappasin sieltä sydämen kaavan, jonka avulla siksakkasin valkoiseen tyynyyn sydänkuvion. Toisen tyynyn tähtikuvion kopioin keittiöpyyhkeestä. En ole aivan varma kestänkö katsoa kahta paritonta tyynyä, mutta näillä mennään nyt hetki. Sainhapahan joulutyynyt pesuun!

Molemmista kankaista jäi suikaleet, ja niistä ompelin lapsille pussukat yövaatteiden säilytystä varten. Tytön pussukassa on hempeän vaaleanpunainen sydänkuvio, se näkyy kuvassa todella huonosti.

Erään lipaston tarina

Muutama vuosi sitten sain mummoltani vanhan lipaston, jota olin jo useita vuosia häneltä pyydellyt. Mummo ei aluksi halunnut antaa sitä, koska se oli juuri SE paikka säilyttää muutamaa pitsiliinaa ja joulukynttilää. :) Mutta kyllähän niille sitten lopulta löytyi toinenkin paikka, ihan yhtä hyvä kun edellinenkin.

Lipaston alkuperäinen väri oli ollut ruskea, mutta meille tullessaan se näytti tältä.

Äitini oli sen kuulemma maalannut hulluina(?) nuoruusvuosinaan, mummon ja papan ollessa matkoilla. Samassa tapahtumassa myös pihakaivon betonikansi oli saanut iloisen kärpässieni-lookin, mutta se on jo tarina erikseen. :)


Meillä lipasto ei kuitenkaan päässyt autotallia peremmälle tuon näköisenä, vaan puhaltelimme kuumailmapuhaltimella maalit pois ja käsittelimme sen pähkinän värisellä lakalla. Tuohon aikaan kaikki piti olla ruskeaa.





Mutta tuo aika on ollutta ja mennyttä! Esittelin ystäväni Otexin myös lipastolle, heistä tuli oikein hyvät ystävät, katso vaikka!

Tulkoon valkeus

Meillä on tässä viime syksyn ja talven aikana tullut ihmeesti valoisampaa, kun minä ja Otex löydettiin toisemme. :) Otex on oikeastaan vain pohjamaali, mutta kun on tällainen mullekaikkihetinyt-ihminen kuin minä, se säästää monelta harmaalta hiuskiehkuralta.


Parasta tuossa Otexissa on sen helppous, se tarttuu kai melkein pintaan kuin pintaan, joten hiomiset sun muut voi unohtaa. Toki jos haluaa kestävää ja siistimpää jälkeä, on suositeltavaa tehdä pohjatyöt, mutta minun tavoitteeni nyt vain oli saada nopeasti valkoista ja mielummin jopa vähän "epäsiistiä" jälkeä.

Meidän ensimmäinen kohde oli Ruotsin puolelta Punaisen Ristin kirpparilta ostettu ruokapöytä, joka maksoi hurjat 9,50 euroa. Samaan hengenvetoon valkoisen värin saivat myös ikeasta ostetut mustanruskeat tuolit, jotka olivat jo vähällä joutua roskalavalle.

Maali levitettiin ruiskulla, jälki oli siistiä ja mikä parasta, nopeaa! Mies hoiti maalauksen, jonka jälkeen minä kävin vähän hiomassa vanhaa pintaa esiin sieltä täältä kulmista ja sitten vielä lakka päälle. Otexista jää, tartuntamaali kun on, tosi mattanen/karhea pinta, joten lakka oli välttämätön tähän pöytään. Yhden kirjoituspöydän olen jättänyt lakkaamatta Otexin jälkeen, mutta niin kivalta kun se näyttääkin, pölyjen pyyhkiminen on hermoja raastavaa kun pöly tarttuu pintaan ja vain leviää kostealla pyyhkiessä.


Ja näin ihana valkoinen pöytäryhmästä tuli!

Haaveissa talo. Haaveiden talo.

Meidän koti on vuonna 2003 valmistunut puutalo mukavalla ja rauhallisella kaava-alueella. Lasten kannalta sijainti on loistava, koulut ja päiväkoti ovat lähellä, ja mikä parasta, naapurusto on täynnä leikkikavereita.

Ja kyllä tässä viihtyy vanhemmatkin, mukavien naapureiden ympäröimänä, lähellä palveluita.

Mutta.

Mies aloitti rakennusprojektin aikanaan yksin, jonkin verran ennen kuin olimme tavanneetkaan. Toisaalta voisin ajatella, että olen onnekas, pääsin valmiseen taloon. Toisaalta olen koko ajan haaveillut siitä omasta. Siitä miten saisin valita juuri ne tapetit, laminaatit, hanat, laatat.. kaikki!


Sitten menin Kannustalojen sivuille. Ja se oli menoa! Löysin sen, mistä olin puoliksi tietämättäni haaveillut jo monta vuotta. Oman Onnelan.

Luoja yksin tietää, kuinka monta kertaa olen selaillut läpi kaikki Kannustalojen mallit ja erilaiset pohjaratkaisut, mutta aina viimeiseksi päädyn Onnelaan.


Siinä se on, haaveiden talo. Moneen kertaan sen kerkeän mielessäni varmasti rakentaa ja sisustaa, ennen kuin toiveeni toteutuu, mutta onpahan kaikki valmiina jos/kun alkaa tapahtua! :)

Tämänhetkinen suosikkimallini on tässä. Onnela 156. Mieli saattaa toki muuttua, mutta tällä hetkellä siinä miellyttävät

+ keittiöstä lähtevä portaikko; hieman erilaista
+ kirjastohuone olohuoneen yhteydessä; tv saisi vihdoin lähdöt olohuoneesta!
+ uloskäynti kodinhoitohuoneesta; saunasta on päästävä jäähylle
+ katettu terassi ja lämmin kuisti; käytännölliset ja näyttävät
+ pariovet eteisestä olohuoneeseen; pariovet vain on oltava! :)
+makuuhuoneet yläkerrassa
+isossa makuuhuoneessa paljon vaatehuonetilaa; haaveissa oma pukeutumistila

Mutta mietityttää tässäkin muutama asia...

- olohuoneen sisustaminen, koska se on hyvin rikkonainen
- mahtuvatko lapset 8,5 neliön huoneisiinsa vai muuttavatko he sitte vanhempien 20,5 neliön lukaaliin? ;)
- onko olohuone/ruokailutila liian ahdas?

(Kuvat: www.kannustalo.fi)

Elämä muuttuu, ja niin tekee blogikin...

Siitä on kohta vuosi kun viimeksi päivitin ensimmäistä blogiani (http://sibarita.vuodatus.net). Mielessä se on monet kerrat ollut, mutta kai se nyt on jo tunnustettava myös itselle, ettei aikaa ja mielenkiintoa enää ole. Aloittaessani blogia tyttö oli vielä pieni ja nukkui pitkiä päiväunia. Aikaa oli sekä keittiölle että kirjoittamiselle.



Pojan syntymän myötä tunnit meidän vuorokausista ovat vähentyneet huimasti. Ketään tuskin enää kiinnostaisikaan lukea samaa pannukakun ohjetta uudelleen ja uudelleen, joten "Onnellinen keittiö" jääköön omaksi reseptiarkistokseni ja uusi lehti kääntyköön tämän blogin myötä.



Ruoanlaitto ja leivonta ovat edelleen lähellä sydäntä, mutta rinnalle ovat tulleet myös sisustus, ompelu, kutominen ja haave. Haave omasta uudesta talosta.



Näillä siis jatketaan, kunhan tästä vauhtiin pääsen. Omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi. ...Ja sehän on vain suuri plussa, jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan. :)