Siitä on kohta vuosi kun viimeksi päivitin ensimmäistä blogiani (http://sibarita.vuodatus.net). Mielessä se on monet kerrat ollut, mutta kai se nyt on jo tunnustettava myös itselle, ettei aikaa ja mielenkiintoa enää ole. Aloittaessani blogia tyttö oli vielä pieni ja nukkui pitkiä päiväunia. Aikaa oli sekä keittiölle että kirjoittamiselle.
Pojan syntymän myötä tunnit meidän vuorokausista ovat vähentyneet huimasti. Ketään tuskin enää kiinnostaisikaan lukea samaa pannukakun ohjetta uudelleen ja uudelleen, joten "Onnellinen keittiö" jääköön omaksi reseptiarkistokseni ja uusi lehti kääntyköön tämän blogin myötä.
Ruoanlaitto ja leivonta ovat edelleen lähellä sydäntä, mutta rinnalle ovat tulleet myös sisustus, ompelu, kutominen ja haave. Haave omasta uudesta talosta.
Näillä siis jatketaan, kunhan tästä vauhtiin pääsen. Omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi. ...Ja sehän on vain suuri plussa, jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan. :)
Pojan syntymän myötä tunnit meidän vuorokausista ovat vähentyneet huimasti. Ketään tuskin enää kiinnostaisikaan lukea samaa pannukakun ohjetta uudelleen ja uudelleen, joten "Onnellinen keittiö" jääköön omaksi reseptiarkistokseni ja uusi lehti kääntyköön tämän blogin myötä.
Ruoanlaitto ja leivonta ovat edelleen lähellä sydäntä, mutta rinnalle ovat tulleet myös sisustus, ompelu, kutominen ja haave. Haave omasta uudesta talosta.
Näillä siis jatketaan, kunhan tästä vauhtiin pääsen. Omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi. ...Ja sehän on vain suuri plussa, jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti