No sitten, Mallorcan reissun äidin silmin. Näin sen koin. :)
Thaimaan reissun jälkeen tuntu jotenki kotoisalta lähteä Espanjaan. Vuonna 2003 olin vaihdossa Manner-Espanjassa, jotenka kieli ja kulttuuri on tuttua.
Varailtiin lennot jo maaliskuussa. Matkustettiin Ruotsin kautta, eli Luleåsta Tukholmaan ja sieltä Palmaan. Luleå-Tukholma väli lennettiin SAS:lla ja loput lennot Norwegianilla. Lentojen yhteishinnaksi tuli 1700 euroa, ja matkaseuralaiset, jotka varasivat lennot vain viikkoa ennen, saivat omansa 1300 eurolla.
Ainoa mikä mietitytti, oli lentomatka lasten kanssa. Ne ei oo mitään kovin pitkähermosta porukkaa, väsyvät helposti olemaan paikallaan. Mutta ihan hyvin meni, vaan pari kertaa meinas Luka jäädä lentoemojen kärryn alle ku hyppi lentokoneen käytävällä.
Mies on onneksi mestarinukuttaja, se ei kato aikaa eikä paikkaa.
Kun astuttiin ulos koneesta Palmassa, tunsin heti sen tuoksun. En tiiä mikä se tarkalleen on, mutta se on se mikä tuoksuu Espanjassa. Lämpö, kostea ilma ja hajusteet?
Sitten tuli vastaan se, mitä olin jännittäny. Oltiin varattu minibussi etukäteen ja lentokentän aulassa istui kuski, kädessään kyltti johon minun nimi oli kirjotettu. Ihan niinku elokuvissa. Harmittaa kun en ottanu kuvaa. Mies nousi seisomaan: Hello! Johon minä sydän takoen: Hola!
Miehen ilme kirkastui: Puhutko espanjaa??
Minä: Joooo, vähän.
Kohta huomasin juttelevani kuskin kanssa ja sydän oli rauhottunu! :)
Tunnin ajomatkan jälkeen huomasin juttelevani hotellin vastaanottovirkailijan kanssa. Huokaus. Kaikkea en ole kadottanut! <3
Onneksi ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena! Käveltiin rannalle, lapset oli ihmeissään. Itse kattelin ympärilleni, missä on Espanja??? :(
Sentäs pieni pala aitoa Espanjaa; churroja ja suklaata aamupalaksi ;)
Kyllähän minun piti tietää, turstikohde mikä turistikohde. Mutta silti toivoin, että olisin nähny edes jotain! Luin tekstejä sieltä täältä. Mitä ihmettä?? Ai niin, Mallorcalla on oma murre.
Muutama päivä meni vähän sekavissa mietteissä, ja kun vettäkin sateli niin meinasi jopa tulla koti-ikävä. Mutta sitten huomasin, kuinka lapset nauttii. Niitä ei häirinny pienet sateet, lämmintä oli silti. Ukonilmalla jouduttiin jo ihan tosissaan komentamaan, että saatiin vesipedot pois altaasta!
Niin. Eihän ne muksut oisikaan nauttinu siitä Espanjasta jota äiti kaipasi. Tiedän varsin hyvin, että jopa Luka ois huutanu: TYLSÄÄ!
Suklaa-banaanilettua iltapalaksi
Päivät meni aika lailla samaa arkea pyörittäessä kun kotonakin, aamulla ulos=uimaan, ruoka, päiväunet, ulos=uimaan. Muu porukka vuokrasi yhtenä päivänä autot, mutta me tultiin siihen tulokseen ettei se ole enää lomaa, jos lapset laitetaan autoon istumaan päiväksi. Keretään tehdä niitä juttuja sitten ku lapset kasvaa.
Käytiin me sentäs Alcudian vanha kaupunki katsastamassa. Odotin jotain ihanaa, vanhaa, alkuperäistä... Turisteja ja roinaa sielläkin. Paellaa sentään maistettiin, ja oli hyvää! Ei tosin uskallettu ottaa sitä oikein perinteistä, merenelävien kanssa, vaan pelkkää kanaa.
Vanhankaupungin kujilla
10 päivää meni lopulta tosi nopeasti. Viimeisenä päivänä saatiin vielä jännitystä elämään, kun meille ilmotettiin että juuri meidän kotiinlähtöpäivänä on Espanjassa yleislakko, joka saattaa vaikuttaa lentoihin, lentokenttäkyyteihin.. kaikkeen!
Turistina turistien seassa, oikein kartta kädessä! :D
Äiti: Arvaappas mikä puu tuo on?
Piitu: Ai tuo omenapuu jossa kasvaa appelsiinejä?
Selvitettiin heti sen verran, että Norwegian olisi maksanut korvauksia 1000 norjan kruunua/päivä ja hotellissa olis ollu hyvin tilaa jäädä.
Tieto lakosta pisti päivän ohjelman uusiksi, istuttiin koko porukka altailla tosi pitkään ja odotettiin tietoa lennon kohtalosta, vaikka muussa tilanteessa oltais oltu hiki päässä pakkaamassa. Kyyti kentälle oli tilattu aamulla kello 7:30.
Norwegian ilmoitti lentojen olevan ajallaan. Sitten pakkailtiin puolenyön maissa. :)
Jännitys ei kuitenkaan loppunut vielä siihen. Samainen bussikuski joka meidät oli tuonut, tuli myös meitä hakemaan ja kertoi, ettei voi olla varma, päästäänkö lentokentälle asti. Espanjalaiset on ilmeisesti vähän fanaattisempia näissä lakkoasioissa ja oli mahdollisuus, että matka tyssäisi tiesulkuun.
Bussimatka oli hauska, vitsailtiin aiheesta ja lopulta päästiin ihan normaalisti perille. Oli vaikea sanoa, oliko porukka pettynyt vai helpottunut. ;)
Ja taas, mestarinukuttaja :)
Kentällä saatiin kuitenkin osamme lakkotunnelmista, jonotettiin kentällä chek-in:iin muutama tunti extraa, erittäin hämmentyneissä tunnelmissa. Taulujen mukaan meidän lento oli koko ajan lähdössä ajallaan, ainoastaan henkilökunta chek-in tiskiltä puuttui. Ja kun sinne vihdoin joku ilmestyi, tuli perässä myös lakkovahti, joka veti tietokoneiden johdot seinästä. Nice.
Lento oli loppujen lopuksi vain pari tuntia myöhässä, joten jatkolento Tukholmasta ei kärsinyt ja päästiin kotiin ajallaan.
Tulipas pitkä ja sekava selostus. Onneksi kenenkään ei ole pakko lukea! :)
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
P.S. Taivaalta leijaili tänään muutama hiutale lunta.
Thaimaan reissun jälkeen tuntu jotenki kotoisalta lähteä Espanjaan. Vuonna 2003 olin vaihdossa Manner-Espanjassa, jotenka kieli ja kulttuuri on tuttua.
Varailtiin lennot jo maaliskuussa. Matkustettiin Ruotsin kautta, eli Luleåsta Tukholmaan ja sieltä Palmaan. Luleå-Tukholma väli lennettiin SAS:lla ja loput lennot Norwegianilla. Lentojen yhteishinnaksi tuli 1700 euroa, ja matkaseuralaiset, jotka varasivat lennot vain viikkoa ennen, saivat omansa 1300 eurolla.
Ainoa mikä mietitytti, oli lentomatka lasten kanssa. Ne ei oo mitään kovin pitkähermosta porukkaa, väsyvät helposti olemaan paikallaan. Mutta ihan hyvin meni, vaan pari kertaa meinas Luka jäädä lentoemojen kärryn alle ku hyppi lentokoneen käytävällä.
Mies on onneksi mestarinukuttaja, se ei kato aikaa eikä paikkaa.
Kun astuttiin ulos koneesta Palmassa, tunsin heti sen tuoksun. En tiiä mikä se tarkalleen on, mutta se on se mikä tuoksuu Espanjassa. Lämpö, kostea ilma ja hajusteet?
Sitten tuli vastaan se, mitä olin jännittäny. Oltiin varattu minibussi etukäteen ja lentokentän aulassa istui kuski, kädessään kyltti johon minun nimi oli kirjotettu. Ihan niinku elokuvissa. Harmittaa kun en ottanu kuvaa. Mies nousi seisomaan: Hello! Johon minä sydän takoen: Hola!
Miehen ilme kirkastui: Puhutko espanjaa??
Minä: Joooo, vähän.
Kohta huomasin juttelevani kuskin kanssa ja sydän oli rauhottunu! :)
Tunnin ajomatkan jälkeen huomasin juttelevani hotellin vastaanottovirkailijan kanssa. Huokaus. Kaikkea en ole kadottanut! <3
Onneksi ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena! Käveltiin rannalle, lapset oli ihmeissään. Itse kattelin ympärilleni, missä on Espanja??? :(
Sentäs pieni pala aitoa Espanjaa; churroja ja suklaata aamupalaksi ;)
Kyllähän minun piti tietää, turstikohde mikä turistikohde. Mutta silti toivoin, että olisin nähny edes jotain! Luin tekstejä sieltä täältä. Mitä ihmettä?? Ai niin, Mallorcalla on oma murre.
Muutama päivä meni vähän sekavissa mietteissä, ja kun vettäkin sateli niin meinasi jopa tulla koti-ikävä. Mutta sitten huomasin, kuinka lapset nauttii. Niitä ei häirinny pienet sateet, lämmintä oli silti. Ukonilmalla jouduttiin jo ihan tosissaan komentamaan, että saatiin vesipedot pois altaasta!
Niin. Eihän ne muksut oisikaan nauttinu siitä Espanjasta jota äiti kaipasi. Tiedän varsin hyvin, että jopa Luka ois huutanu: TYLSÄÄ!
Suklaa-banaanilettua iltapalaksi
Päivät meni aika lailla samaa arkea pyörittäessä kun kotonakin, aamulla ulos=uimaan, ruoka, päiväunet, ulos=uimaan. Muu porukka vuokrasi yhtenä päivänä autot, mutta me tultiin siihen tulokseen ettei se ole enää lomaa, jos lapset laitetaan autoon istumaan päiväksi. Keretään tehdä niitä juttuja sitten ku lapset kasvaa.
Käytiin me sentäs Alcudian vanha kaupunki katsastamassa. Odotin jotain ihanaa, vanhaa, alkuperäistä... Turisteja ja roinaa sielläkin. Paellaa sentään maistettiin, ja oli hyvää! Ei tosin uskallettu ottaa sitä oikein perinteistä, merenelävien kanssa, vaan pelkkää kanaa.
Vanhankaupungin kujilla
10 päivää meni lopulta tosi nopeasti. Viimeisenä päivänä saatiin vielä jännitystä elämään, kun meille ilmotettiin että juuri meidän kotiinlähtöpäivänä on Espanjassa yleislakko, joka saattaa vaikuttaa lentoihin, lentokenttäkyyteihin.. kaikkeen!
Turistina turistien seassa, oikein kartta kädessä! :D
Äiti: Arvaappas mikä puu tuo on?
Piitu: Ai tuo omenapuu jossa kasvaa appelsiinejä?
Selvitettiin heti sen verran, että Norwegian olisi maksanut korvauksia 1000 norjan kruunua/päivä ja hotellissa olis ollu hyvin tilaa jäädä.
Tieto lakosta pisti päivän ohjelman uusiksi, istuttiin koko porukka altailla tosi pitkään ja odotettiin tietoa lennon kohtalosta, vaikka muussa tilanteessa oltais oltu hiki päässä pakkaamassa. Kyyti kentälle oli tilattu aamulla kello 7:30.
Norwegian ilmoitti lentojen olevan ajallaan. Sitten pakkailtiin puolenyön maissa. :)
Jännitys ei kuitenkaan loppunut vielä siihen. Samainen bussikuski joka meidät oli tuonut, tuli myös meitä hakemaan ja kertoi, ettei voi olla varma, päästäänkö lentokentälle asti. Espanjalaiset on ilmeisesti vähän fanaattisempia näissä lakkoasioissa ja oli mahdollisuus, että matka tyssäisi tiesulkuun.
Bussimatka oli hauska, vitsailtiin aiheesta ja lopulta päästiin ihan normaalisti perille. Oli vaikea sanoa, oliko porukka pettynyt vai helpottunut. ;)
Ja taas, mestarinukuttaja :)
Kentällä saatiin kuitenkin osamme lakkotunnelmista, jonotettiin kentällä chek-in:iin muutama tunti extraa, erittäin hämmentyneissä tunnelmissa. Taulujen mukaan meidän lento oli koko ajan lähdössä ajallaan, ainoastaan henkilökunta chek-in tiskiltä puuttui. Ja kun sinne vihdoin joku ilmestyi, tuli perässä myös lakkovahti, joka veti tietokoneiden johdot seinästä. Nice.
Lento oli loppujen lopuksi vain pari tuntia myöhässä, joten jatkolento Tukholmasta ei kärsinyt ja päästiin kotiin ajallaan.
Tulipas pitkä ja sekava selostus. Onneksi kenenkään ei ole pakko lukea! :)
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
P.S. Taivaalta leijaili tänään muutama hiutale lunta.
Tulipas lämmin olo kun luki teidän matkasta. Ihanan lämpöisiä kuvia kun nyt tuuli tuivertaa jäätävää ilmaa ulkona.
VastaaPoista