Todellinen valinnanvaikeus

Talokuume on saanu otteen. Nyt on pyöritetty ja pähkäilty pohjia koko viikko.

Aina ku luulee löytäneensä kivan, huomaakin monta muokattavaa asiaa ja sitten onkin jo helpompi jatkaa etsimistä.

Varmaahan rakentaminen ei todellakaan vielä ole, mutta tämä on niiiiiin kivaa....

1-kerroksista siis haetaan...



#1 Kannustalon Rauhala 175 ilman yläkertaa



Miinusta
- makkariin meno olohuoneen kautta (jostain syystä en tykkää yhtään)
- Pesuhuoneesta/kodinhoitohuoneesta ei pääse takaterassille




#2 Kannustalon Rauhala 141



Miinusta
- Keittiö heitetty kahdelle seinälle
- 2 pientä pitkulaista makkaria ja pienen oloinen olohuone
+ samat kun ensimmäisessä




#3 Mittavan Kodin Emilia 123



Jaa, tässä tais huomion kiinnittää nuo pariovet tuulikaapissa. Tosi kiva,mut liikaa (kalliita) kulmia. ;) Ja kulmat ei sovi siihen julkisivuun jonka olen päättänyt jo ennen pohjaa. :)




#4 Kannustalon Vihervaara 153 kulmamalli



Täähän onkin tosi kiva, pitääköhän tää nyt vielä ottaa harkintaan.. Eijei, tässä on noita kulmia kanssa, kulmamalli kun on. Tässä vaan ois tuo kirjasto, mistä olen haaveillu.




#5 Kannustalon Vihervaara 165


Tässä tykkäsin tuosta keittiöstä, kun siitä on suoraan kulku terassille. Mutta en halua taloa, johon kuljetaan takapihan kautta.. tai että oleskeluterassi olisi etupihan/kadun puolella. Eikähän tuo keittiössä oleva ovi ole näillä leveysasteilla muuta kuin pirun kylmä.




Mutta löytyi se omakin sieltä, kun tarpeeksi jaksoi etsiä. Valitettavasti siitä ei saanu kuvaa, kun löytyi vaan Kannustalon virtuaaliesitteestä.

Jos kiinnostaa, esite löytyy tästä. Ja sieltä sivulle 73.

Alakerran pohja riittäisi meille hyvin.

Täydellinen, vain yksi vessan ovi pitäisi jättää pois! :)




Kuvat lainattu Kannnustalon ja Mittava Kodin sivuilta.

Kuumetta... tai ainaki lämpöä

Onneksi vain talokuume nostaa päätään, muut taudit pysykööt kaukana meistä!

Tähän asti ollaan oltu erittäin tyytyväisiä kerrostaloasumiseen, eikä mitään polttoja rakentamiseen ole kauheasti edelleenkään, koska MINÄ en osaa päättää minne sen oman Onnelani haluan ja kerrostaloelämä on huoletonta. Ja halpaa. Melkein ilmaista.

Mutta sittenpä mies sai päähänsä jotain hullua. Myyntitalo!

Ja minä hullu oon nyt jotenki siihen innostunu mukaan.


Saisi sitä omaa paikkaa hakiessa asua kuitenkin omakotitalossa, ja parhaassa tapauksessa saisi pientä lisää Onnelan budjettiin.

Myyntitalo tehtäisiin tottakai kuitenkin myös itselle, niin ettei pakko ole myydä jos siltä tuntuu. Eli minne tahansa ja mitä tahansa ei aleta pystyttelemään.

Onnelasta poiketen tästä talosta tulisi 1-kerroksinen. Vähän pitkin hampain aluksi suhtuduin ajatukseen, inhoan 1-kerroksisia laatikkotaloja!:/

Mutta sitten mies ehdotti että tehdään samanlainen kun kavereilla oli muutama vuosi takaperin toisella paikkakunnalla. Hekin siis myyntiin sen tekivät ja heti meni. Niiiiiiiiin hieno! :)



Tänä viikonloppuna onkin sitte juuri sopivasti Rakentajamessut paikallisessa jäähallissa.

Aamulla heti sinne suunnattiin.



Luka keräili ilmapalloja.





Ja äiti esitteitä.



Valitettavasti messut vaan oli aika suuri pettymys. :/

Näytteilleasettajia oli huomattavasti vähemmän, kuin mitä olin odottanut ja kaikki sisustusmateriaali-jutut puuttuivat kokonaan! Kattopeltejä, ikkunoita, autotallinovia, vakuutusyhtiö, puhelinoperaattori, lukkoliike, karkkimummo... Eihän näistä saa mitään inspiraatioita!

No, ehkä nyt keskitytään tontin etsimiseen ja päätetään lattiamateriaali vasta sitten. :)

Lahjontaa

Sain ystävältä syntymäpäivälahjaksi ihanan pullon.



"Follow Your Heart Where It May Lead"

Se tuli oikeasti tarpeeseen, en keksiny mitään noiden kynttilöiden seuraksi valkoselle rottinkitarjottimelle. :)



Ja pullossa oli myös enkelipostia... Siitä myöhemmin.

Kyllä sen vaan huomaa...

kun ikää tulee lisää. Ryppyjä ja juonteita on naama täys.

Ja ehkä suurin muutos oli tämä...

Tältä näytin lauantaina, 27 -vuotiaana :





Ja tänään, 28-vuotiaana näytän tältä:






Minusta vähän tuntuu et tää vanheneminen sopii mulle! :)


Mitäs mieltä te ootte??


Olen haaveillu pidennyksistä jo yli puoli vuotta ja NYT ne sain, synttärilahjaksi mieheltä. IHANAT!

Grattis ja onnea minulle :)

Niin se vaan on että kerran vuodessa on ihan pakko viettää syntymäpäivää.

Tämä oli jo 28. laatuaan ja jotta ei kaikki olisi niin kovin samanlaisia, siivosin. :)


Mutta kerkesin silti vähän juhliakin.




Vähän hävettää tunnustaa, ostin pakastekakun.

Ei yhtään minun tapaista, mutta jos tämä nyt on joku kriisi...? :)

Tytöt TARVII kenkiä

Kenkiä ei ole koskaan liikaa, eihän?

Nyt käytiin ostamassa Piitulle kesäksi tennarit, ja löytykin aivan unelmat pinkit superstarit.

Omat kenkäni ostin vähän niinkun harmitukseen, kun en enää löytänytkään paitaa jota menin katsomaan.

Henkalta kympillä. :)
En malta odottaa että lumet sulaa ja tekee tilaa näille!

Illalla olohuoneen nurkkaan ilmestyi näin kaunis näky...

Tai se mikään näky ole, ku aurinko. Mutta olihan se iloinen yllätys sen kaiken LUMIsateen jälkeen. :)

Tätä lisää viikonlopuksi kiitos!

Tuliaisia ja heräteostoksia

Tai oikeastaan tuliainen ja heräteostos.

(Toisen tuliaisen unohdin kuvata valoisan aikaan. Se oli Diorin tuoksukokoelma, 5 pientä pulloa.)

Toinen oli tällainen ihana lompakko. Ihastuin heti!!
En tiedä mikä on se jokin, jonka takia tykkään siitä tosi paljon!






Se on oikein hyvän tuntoinen, huolellista käsityötä. Yhden tuttavan sisko työskentelee kyseissä firmassa Lontoossa, tekee ja myy käsityönä tehtyjä huiveja, lompakoita ym..






Että oliko se jokin nyt sitten tieto siitä, että lompakko on käsityötä, eikä niitä myydä missä vaan tusinatoreilla, vai se, että MINUN oma ukkokulta osasi ostaa jotain noin kivaa. Eikä mitään markettikrääsää. Mene ja tiedä.



Mutta yhden asian tiedän. Lompakko sopi täydellisesti uuden laukkuni pohjalle. :)




Ja laukku taas on minun ja lasten kävelyretken saalista. Se oli se retki, kun käveltiin Gina Tricotiin ja kaikilla ei ollut niiiiin hauskaa. Mutta kiva laukku,valkoiset kesäkengät kaapissa iloitsevat uudesta kumppanistaan.

Uusi viikko tuo tulleessaan vanhan isän :)

Niin se vaan meni neljä päivää ilman lapsenvaht.. tarkotan iskää. Salille ja lenkille olen kyllä kaipaillut, varsinkin nyt kun aurinko on jaksanut paistaa ja olokin on ollut jo vähän parempi.


Eilen uskallettiin ulos keväthaalareissa.
Ja turhaan pelkäsin että oisivat palelluksissa olleet, molemmilla niskat hiestä märkänä kun tultiin sisälle.

Luka testasi myös ihanaiset vaaleanpunaiset perintökumpparinsa, toimi. :)

Ja Piitu pyöräytti hienon kakun, äitin tyttö. ;)

Iltapäivällä bongattiin aivan suloinen talo tästä läheltä! Miksei tollasia huvikumpuja ole pidetty kunnossa, ja laitettu just nyt myyntiin??



Vai mahtaiskohan nuo vaaleanpunaiset nurkkalaudat olla liikaa...? Eeeei, ei mulle! :)

Itseasiassa meillä on ollut kiikarissa yksi 200 vuotias kaunotar, mutta omistajat eivät kai ole vielä täysin varmoja siitä, haluavatko myydä. Muuten olisinkin jo muuttanu!





Sisälläkin on oltu. Mulle iski taas polttava tarve ommella jotain, ja tyynynpäällisiähän ei ole ikinä liikaa.




Aion nimittäin kokeilla kuinka monta tyynyä sohva vaatii, että edes yksi jäisi paikalleen tuon kauhukolmikon (kyllä, myös miehellä on joku asennevamma asiaa kohtaan) jäljiltä. Taistoon!!




Illalla herkuteltiin kinkkusarvilla, saatiinpahan niiden avulla houkuteltua leikkiseuraakin vielä viimeiseksi illaksi ilman iskää. Tällä mammalla alkaa nimittäin oleen leikkikiintiö tapissaan, on se yllättävän raskasta non-stoppina 4 päivää :D




Ohje on anopilta, ehkäpä uskallan sen tännekin laittaa.. On meinaan HYVIÄ. Ja nopeita, se iso plussa tässä taloudessa.


Kinkkusarvet

4 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
50g margariinia
1 prk kermaviiliä
2 dl juustoraastetta

kinkkusuikaletta

Ja näin sitä kuuluu toimia:

1. sekottele kuivat aineet keskenään
2. nypi rasva jauhoihin
3. sekottele vielä kermaviili ja juustoraaste sekaan
4. kauli kaksi pyöreää ohutta levyä
5. jaa kuuteen osaan/levy
6. laita jokaiselle kinkkusuikaletta
7. ja rullaa kiinni, leveämmästä päästä alkaen :)
8. sitte paistellaan 175 asteessa niin että ne on kypsiä. Eli vähän kullanruskeita ehkä. :)

Haaste

Soile Sisustus ja sepustus- blogista oli heittäny minua haasteella, jonka olin täysin epähuomiossa ohittanut. Onneksi Soile väänsi rautalangasta, sitä tarvin. Usein.

Vuodenajoista eniten pidän...ööööööö. Kesästä. Mutta melkein yhtä paljon myös keväästä, kun kaikki alkaa kasvamaan. Ja syksystä, kun illat pimenee ja se ainainen silmien siristely loppuu.

Huomenna aion...nähdä pitkästä aikaa kaveria ja sen ihanaista Vilma-tyttöä! :)

Minun pitäisi useammin... leikkiä lasten kanssa ja keskittyä 120% vaan heihin. Mutta minkäs teet kun kotitöitä riittäis vaikka kellon ympäri.

Nyt juuri... istun kirjoittamassa tätä ja pitäisi olla jo matkalla ulos, mutta jos ihan nopeasti.....

Olen meikannut viimeksi... eilen. Jotenkin siitä on tullut taas päivittäinen tapa...


Lempiruokani... kiinalainen. Ja nimenomaan Golden Flowerin. :P

Jouluna aion... nauttia. Viime jouluna jo melkein onnistuin stressaamaan, mutta se jääkööt yhteen jouluun.

Näin viimeksi jotain ystävääni... toissapäivänä.

Äitini... on ihana. Me nähdään tosi usein. Liian usein kyllä vaan pyydän palveluksia, yleensä lapsenvahdiksi. :/

Poreammeet ovat... erittäin yhdentekeviä minulle.

Lempimaani on... Suomi (kuuluisi kai vastata?;)) Mutta pala sydäntä on ehdottomasti Espanjassa. <3

Metsästys on mielestäni... täysin suotavaa, mitä tehtäskään ilman hirvenlihaa? :O


Ostin viimeksi... tennarit.

Minulla on päälläni... mustat caprileggarit, korallin värinen hihaton toppi ja musta trikoopaita.


Kiitokset Soilelle haasteesta, mutta enpäs laitakaan tätä eteenpäin kenellekkään erityisesti. Jos jotakuta kiinnostaa, voi haasteen napata jatkoon! :)

Ostoksia ja julkimoita

Meidät on hyljätty. Meidän iskä on ollut torstaista asti Lontoossa ja vasta maanantaina tulee takasin. Onneton.

Mutta eilen tuli postissa sen tilinauha, joten kaupoille mars! ;)

Heitin muutossa pois kaikki vanhat kamalat tennarit, ja ajattelin ostaa jotkut kivat valkoiset. Mutta näillä keleillä niitä sais ostaa 1/vko joten hain tällaset väliaikatossut, siihen asti että maa kuivuu.
Henkalta, 19,95. Not bad.






Mutta sitten. Juuri kun käveltiin Kultajousen ohi, äiti kysyi mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi. Ja siinä se oli. Ihanan ihana kello!!







Nyt voisin helposti sanoa että tää maksoi noin 59987 euroa mut totuus on, että ovh oli 29,90 ja jollain Kultajousen kantiskortilla vaan 19,90! :) Me very happy.

Eikä tullut edes huono omatunto, yleensä kun äiti ostaa ne kalleimmat lahjat. Nyt jätin sen kunnian miehelle. :D Onkin yks karvasempi juttu sitä varten, saas nähdä suostuuko....



Lapsillekin on kevätpuvut nyt valmiina, odottamassa vielä muutamia lämpöasteita lisää.





Molemmilla ReimaTeciä, Piitun puku (sweet as candy!) on alesta bongattu ja Lukan ostettu käytettynä.




Ja sitten!! Tiedätte varmaan bändin U2? Ja Bonon? No, se kävi meillä toissapäivänä kylässä. Joo joo, kävi kävi!





Hassua, sekin käyttää Black Horsen kalsareita!

Sotkun jälkeen siistimpää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää...

Jotenkin tämä pääsiäinen oli tooooooodella pitkä. Ja me vaan olla möllötettiin kotona, ja sehän taas tarkottaa sitä että joka nurkka tuli tutuksi ja kaikki alkoi kyllästyttämään toooooooodella.


Eli hommiin.


Muuton jäljiltä oli vielä eteisen lipastojen päällinen kuin lastattu laiva mutta nyt sain sen kuntoon. Tuttuun tapaan änkesin kaikki epämääräset tavarat minkä minnekin. Ja nyt eteissä näyttää vähän niinku tältä. :)







Ja nyt JO sain seinälle hääkuvankin (häät oli 15.12.2007). Harmi vaan ettei kuvasta tullutkaan niin suurta kun luulin, ylä-ja alareunoihin jäi tyhjää ja sen pahvin (jonka nimeä en osaa kirjoittaa) kanssa meistä näkyy vaan kädet ja kukka. No, eihän noita kuvia tule juuri katsottuakaan, eipä tuo haittaa.


Joka tapauksessa, hääkuvan kaveriksi pääsi tuo kyltti, jonka voitin kai vuosi sitten ihanaisen Country Heartin arvonnasta. Vaikka ei tuo meidän tarinaa mitenkään kuvaa. Tai no joo, ehkä tuo Do it!




No mutta sitten. Koko loppuasunto onkin sitten jotenkin... Ihan kuin Piitun vuosi sitten tekemä palapeli.. Palat on kyllä toisissaan kiinni, mutta ei niistä mitään kuvaa tule.


Olohuone kaipaa jotain. Ja paljon.








Ylemmästä en edes tiedä (muuta kuin sen, että miesten ja lasten kunnioitus äidin sohvatyynyjä kohtaan on yhtä vähäistä), mut alempaan kuvaan sopisi täydellisesti joku ihana kaappi tai vitriini. Valkoisena. Eikös?


Yks semmonen siis. Kiitos.

Pääsiäispuuhia

Uusi lääkitys, parempi mieli :D

Oon ollu nimittäin vähän kipeenä, närästystä ja vatsakipua. Mutta nyt on lääkkeet ja lähete tähystykseen hommattu, elämä voi jatkua ;)

Kaikki muut tuntuu viettävän pääsisäistä jollain lailla, mutta meillä se ei juuri eroa normaalista arjesta. Mies on töissä ja me lasten kanssa neljän seinän sisällä vesisateiden takia. :/



Miten voikin olla näin harmaata???? :(

Eilen maalailtiin lasten kanssa pari Mignon-munaa.

Lukan mielestä oli huomattavasti kivempi kaivaa vesivärejä sormilla tai uittaa pensseleitä vesikupissa.

Ja Piitullakin ajatus karkasi välillä...

Mutta hienoja tuli! :)


Vasemman puoleinen on Lukan ja oikealla Piitun.


Ja itse tein muutaman kortin jo viime viikolla, ja yhden jopa raskin antaa poiskin. (Eli yhden muisti viedä, kun mentiin kylään...)






Ai niin ja tärkein:



Meillä on peili!!!!! :D

...josta kaikki perheenjäsenet ei selvästikään ole yhtä onnellisia. MIEHET! :D