Erään lipaston tarina

Muutama vuosi sitten sain mummoltani vanhan lipaston, jota olin jo useita vuosia häneltä pyydellyt. Mummo ei aluksi halunnut antaa sitä, koska se oli juuri SE paikka säilyttää muutamaa pitsiliinaa ja joulukynttilää. :) Mutta kyllähän niille sitten lopulta löytyi toinenkin paikka, ihan yhtä hyvä kun edellinenkin.

Lipaston alkuperäinen väri oli ollut ruskea, mutta meille tullessaan se näytti tältä.

Äitini oli sen kuulemma maalannut hulluina(?) nuoruusvuosinaan, mummon ja papan ollessa matkoilla. Samassa tapahtumassa myös pihakaivon betonikansi oli saanut iloisen kärpässieni-lookin, mutta se on jo tarina erikseen. :)


Meillä lipasto ei kuitenkaan päässyt autotallia peremmälle tuon näköisenä, vaan puhaltelimme kuumailmapuhaltimella maalit pois ja käsittelimme sen pähkinän värisellä lakalla. Tuohon aikaan kaikki piti olla ruskeaa.





Mutta tuo aika on ollutta ja mennyttä! Esittelin ystäväni Otexin myös lipastolle, heistä tuli oikein hyvät ystävät, katso vaikka!

Tulkoon valkeus

Meillä on tässä viime syksyn ja talven aikana tullut ihmeesti valoisampaa, kun minä ja Otex löydettiin toisemme. :) Otex on oikeastaan vain pohjamaali, mutta kun on tällainen mullekaikkihetinyt-ihminen kuin minä, se säästää monelta harmaalta hiuskiehkuralta.


Parasta tuossa Otexissa on sen helppous, se tarttuu kai melkein pintaan kuin pintaan, joten hiomiset sun muut voi unohtaa. Toki jos haluaa kestävää ja siistimpää jälkeä, on suositeltavaa tehdä pohjatyöt, mutta minun tavoitteeni nyt vain oli saada nopeasti valkoista ja mielummin jopa vähän "epäsiistiä" jälkeä.

Meidän ensimmäinen kohde oli Ruotsin puolelta Punaisen Ristin kirpparilta ostettu ruokapöytä, joka maksoi hurjat 9,50 euroa. Samaan hengenvetoon valkoisen värin saivat myös ikeasta ostetut mustanruskeat tuolit, jotka olivat jo vähällä joutua roskalavalle.

Maali levitettiin ruiskulla, jälki oli siistiä ja mikä parasta, nopeaa! Mies hoiti maalauksen, jonka jälkeen minä kävin vähän hiomassa vanhaa pintaa esiin sieltä täältä kulmista ja sitten vielä lakka päälle. Otexista jää, tartuntamaali kun on, tosi mattanen/karhea pinta, joten lakka oli välttämätön tähän pöytään. Yhden kirjoituspöydän olen jättänyt lakkaamatta Otexin jälkeen, mutta niin kivalta kun se näyttääkin, pölyjen pyyhkiminen on hermoja raastavaa kun pöly tarttuu pintaan ja vain leviää kostealla pyyhkiessä.


Ja näin ihana valkoinen pöytäryhmästä tuli!